· Happamoitumisella tarkoitetaan sitä, että maaperän tai vesistöjen kyky vastustaa eli neutraloida ilmasta tulevaa hapanta laskeumaa alkaa heikentyä. Happamoittavia yhdisteitä laskeutuu maan pinnalle sateen mukana märkälaskeumana tai hiukkasissa ja kaasuissa kuivalaskeumana. Ekosysteemi voi ajan myötä menettää neutraloimiskyvyn eli puskurikyvyn lähes kokonaan, jos hapan laskeuma on ympäristön sietokyvylle liian suuri.
· Sadevesi on luontaisestikin hieman hapanta, mutta tietyt ilmansaasteet tekevät siitä entistäkin happamampaa. Fossiilisten polttoaineiden, kuten kivihiilen, öljyn ja turpeen palaessa syntyy savukaasuja, jotka sisältävät rikin ja typen oksideja. Nämä oksidit reagoivat kemiallisesti ilmassa ja syntyy happoja, jotka huuhtoutuvat sateen mukana alas.Karut metsäjärvet herkkiä happamoitumiselle
Luonnossa happamoitumisesta on haittaa monelle kasville ja etenkin vesieliöille. Happamoitumisen vaikutukset vesieliöihin eivät aina johdu suoranaisesti veden happamuudesta vaan siitä, että happamissa oloissa maaperästä huuhtoutuu eliöille myrkyllisiä alumiini- ja raskasmetalli-ioneja.Kaikkein herkimpiä happamoitumiselle ovat pohjoisten seutujen karut vesistöt ja metsämaat, sillä niiden luontainen puskurikyky happamoitumista vastaan on heikko. Rehevien alueiden maaperässä ja kivilajeissa on usein paljon kalkkia, joka parantaa puskurikykyä ja ehkäisee happamoitumista.
Eri eliöt reagoivat eri tavoin happamuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti